"En osaa tanssia." Juuri siksi aloittelijan tanssikurssi on sinua varten.

Olet ehkä tehnyt tämän jo useammin kuin kerran.

Kirjoittanut Googleen:

"aloittelijan tanssikurssi."

Selannut hakutuloksia.

Klikannut kiinnostavan tanssikoulun sivuille.

Lukenut kurssikuvauksen.

Ehkä jopa miettinyt, mikä päivä sopisi kalenteriin.

Ja sitten...

Sulkenut sivun.

Ei siksi, ettet haluaisi tanssia.

Vaan siksi, että mieleesi hiipi ajatus, jota et ehkä edes huomannut sanoa ääneen.

"Entä jos olen siellä huonoin?"

Jos tunnistit itsesi tästä, haluamme kertoa sinulle yhden asian.

Et ole poikkeus.

Et ole myöhässä.

Etkä todellakaan ole ainoa.

Itse asiassa tämä on ylivoimaisesti yleisin syy, miksi aikuiset eivät koskaan aloita tanssiharrastusta. Ei ajanpuute. Ei ikä. Ei huono kunto.

Vaan pelko siitä, miltä tuntuu olla ensimmäistä kertaa aloittelija.

Ja tiedätkö, mikä tässä on kaikkein ironisinta?

Juuri sitä varten aloittelijan tanssikurssi on olemassa.

Kukaan ei haaveile ensimmäisestä tunnista

Harva haaveilee siitä hetkestä, kun avaa tanssisalin oven ensimmäistä kertaa.

Useimmat haaveilevat aivan jostain muusta.

Siitä, miltä tuntuisi liikkua musiikin mukana ilman, että ajattelee jokaista askelta.

Siitä, että löytäisi uuden harrastuksen, jota odottaa koko viikon.

Siitä, että arki jäisi hetkeksi oven ulkopuolelle.

Tai siitä, että voisi tehdä jotain ihan vain itsensä vuoksi.

Mutta ennen kaikkea sitä, on yksi ovi.

Se ensimmäinen.

Ja kummallista kyllä, juuri sen avaaminen tuntuu kaikkein vaikeimmalta.

Mielikuvitus on usein huonompi tanssipari kuin todellisuus

Ihmisen mieli on taitava keksimään tarinoita.

Se kuiskaa:

"Kaikki muut osaavat varmasti jo."

"Opettaja huomaa heti, etten pysy mukana."

"Teen varmasti jotain noloa."

"Ehkä aloitan ensi syksynä."

Kuulostaako tutulta?

Jos kuulostaa, et ole yksin.

Me olemme tavanneet vuosien aikana satoja ihmisiä, jotka ovat sanoneet lähes sanatarkasti saman asian ennen ensimmäistä tuntiaan.

Ja tiedätkö, mitä moni heistä sanoo ensimmäisen tunnin jälkeen?

"Miksi ihmeessä odotin näin kauan?"

Se on lause, jonka kuulemme yllättävän usein.

Ei siksi, että ensimmäinen tunti olisi ollut täydellinen.

Vaan siksi, että todellisuus oli paljon lempeämpi kuin mielikuvitus.

Saatamme arvata, mitä ajattelet juuri nyt

Ehkä ajattelet:

"Helppohan heidän on sanoa. He ovat tanssinopettajia."

Se on reilu ajatus.

Mutta kerromme sinulle pienen salaisuuden.

Me emme muista oppilaita, jotka tekivät kaiken oikein ensimmäisellä tunnilla.

Muistamme ne ihmiset, jotka tulivat paikalle, vaikka heitä jännitti.

Muistamme sen helpottuneen hymyn, joka ilmestyy kasvoille ensimmäisen tunnin lopussa.

Muistamme sen naurun, kun askel menee vahingossa väärään suuntaan ja koko ryhmä huomaa olevansa yhtä lailla hukassa.

Ja ennen kaikkea muistamme sen hetken, kun joku sanoo:

"Tämä ei ollutkaan yhtään niin pelottavaa kuin kuvittelin."

Siinä hetkessä tiedämme, että suurin este ei koskaan ollut tanssi.

Se oli ajatus siitä, että tanssitunnille pitäisi tulla valmiiksi osaavana.

Tässä kohtaa lähes kaikki ymmärtävät yhden asian väärin

Moni ajattelee, että aloittelijan tanssikurssille tullaan siksi, että opetellaan tanssimaan.

Se pitää kyllä paikkansa.

Mutta vain osittain.

Todellisuudessa ensimmäinen asia, jonka useimmat oppivat, ei ole askel.

Se on helpotus.

Helpotus siitä, ettei kukaan odottanut täydellisyyttä.

Helpotus siitä, ettei kukaan tuijottanut.

Helpotus siitä, että muutkin epäröivät.

Ja helpotus siitä, että ehkä se ääni omassa päässä ei sittenkään kertonut koko totuutta.

Vasta sen jälkeen alkaa tanssin oppiminen.

Ja ehkä juuri siksi ensimmäinen tanssitunti on paljon enemmän kuin ensimmäinen

tanssitunti.

Se on usein ensimmäinen kerta pitkään aikaan, kun uskaltaa aloittaa jotain uutta ilman, että tarvitsee olla siinä heti hyvä.

Jos voisit kurkistaa ensimmäiselle tunnille…

Kuvitellaan hetki, että voisit avata oven ja katsoa sisään ennen kuin päätät ilmoittautua.

Et näkisi riviä täydellisiä tanssijoita.

Näkisit ihmisiä, jotka vilkaisevat toisiaan vähän ujosti.

Joku nauraa hermostuneesti.

Toinen miettii, tulikohan oikeaan paikkaan.

Kolmas tunnustaa heti alkuun:

"Minulla ei ole mitään rytmitajua."

Ja arvaatko mitä tapahtuu seuraavaksi?

Huoneessa kuuluu helpottunutta naurua.

Koska joku toinen ehti ajatella täsmälleen samaa.

Ehkä juuri siksi ensimmäinen tanssitunti on niin erityinen.

Se muistuttaa, ettei kukaan meistä ole yksin omien epävarmuuksiensa kanssa.

Ja joskus uuden harrastuksen aloittaminen ei ala ensimmäisestä askeleesta.

Se alkaa siitä hetkestä, kun huomaa muidenkin olevan aivan tavallisia ihmisiä.

Totuus ensimmäisestä tanssitunnista – viisi uskomusta, jotka estävät useimpia koskaan aloittamasta

Jos voisimme istua saman pöydän ääreen kahvikupin kanssa, uskomme keskustelun

etenevän melko nopeasti samaan suuntaan.

Et kysyisi ensimmäisenä, kuinka monta askelta tunnilla opetellaan.

Et kysyisi, kuinka monta kappaletta tunnin aikana tanssitaan.

Todennäköisesti kysyisit jotain aivan muuta.

"Mitä jos en pysy mukana?"

Tai ehkä:

"Mitä jos olen ryhmän huonoin?"

Vuosien aikana olemme huomanneet, että lähes kaikkien ensimmäistä tanssituntia harkitsevien mielessä pyörii samat muutamat ajatukset.

Ja mikä kiinnostavinta – lähes kaikki niistä osoittautuvat ensimmäisen tunnin jälkeen vääriksi.

Katsotaan niitä yhdessä.

"Kaikki muut osaavat varmasti enemmän kuin minä."

Tämä on ehkä yleisin ajatus.

Ja samalla kaikkein inhimillisin.

Kun olemme tekemässä jotain uutta, aivomme vertaavat meitä automaattisesti muihin.

Mutta niillä on yksi ongelma.

Ne vertaavat omaa epävarmuuttamme muiden ulospäin näkyvään olemukseen.

Näemme ihmisen, joka hymyilee rauhallisesti.

Ajattelemme heti:

"Hän on varmasti harrastanut tätä vuosia."

Todellisuudessa hän saattaa ajatella samaan aikaan:

"Toivottavasti kukaan ei huomaa, kuinka paljon minua jännittää."

Ensimmäisillä tunneilla tapahtuu usein jotain hauskaa.

Kun opettaja pyytää osallistujia kertomaan, onko joku ensimmäistä kertaa mukana, käsiä nousee paljon enemmän kuin kukaan odotti.

Huoneessa leviää lähes aina pieni helpotuksen tunne.

"Ai muutkin ovat uusia."

Siinä hetkessä koko tunnelma muuttuu.

Yhtäkkiä kyse ei enää ole siitä, kuka osaa.

Vaan siitä, että kaikki ovat tulleet oppimaan.

"Jos teen virheitä, kaikki katsovat minua."

Sulje hetkeksi silmäsi ja kuvittele ensimmäinen tanssitunti.

Mitä näet?

Moni kuvittelee seisovansa keskellä salia kaikkien katseiden kohteena.

Todellisuus näyttää yleensä tältä.

Yksi yrittää muistaa, kummalla jalalla piti aloittaa.

Toinen miettii, kuuluiko käännös oikealle vai vasemmalle.

Kolmas huomaa keskittyneensä niin tarkasti opettajaan, ettei ole ehtinyt vilkaistakaan muita.

Ja juuri siksi kukaan ei oikeastaan tarkkaile sinua.

Ihmiset ovat liian kiireisiä opettelemassa itse.

Tämä on muuten totta paljon muuallakin elämässä.

Useimmat meistä ajattelevat, että muut kiinnittävät meihin paljon enemmän huomiota kuin todellisuudessa tekevät.

Ensimmäinen tanssitunti on tästä erinomainen muistutus.

"Minulla ei ole rytmitajua."

Tämän lauseen kuulemme usein.

Ja melkein aina sitä seuraa pieni naurahdus.

Ikään kuin ihminen pyytäisi anteeksi jotain, mitä ei ole vielä edes tapahtunut.

Mutta pysähdytään hetkeksi.

Mitä tarkoittaa rytmitaju?

Useimmat ihmiset ajattelevat sen olevan ominaisuus, joka joko on tai ei ole.

Todellisuudessa rytmin tunnistaminen on taito.

Ja kuten kaikki taidot, sitä voi harjoitella.

Harva lapsikaan osaa ajaa polkupyörällä ensimmäisellä yrittämällä.

Harva puhuu vierasta kieltä ensimmäisen oppitunnin jälkeen.

Silti emme ajattele, ettei heistä koskaan tulisi pyöräilijää tai kielten osaajaa.

Miksi siis ajattelisimme niin tanssista?

"Olen liian vanha aloittamaan."

Tämä on ehkä surullisin uskomus.

Ei siksi, että ihmiset ajattelisivat niin.

Vaan siksi, kuinka moni jättää sen vuoksi toteuttamatta pitkäaikaisen haaveensa.

Totuus on, ettei tanssilla ole ikärajaa.

Itse asiassa aikuisena aloittamisessa on monia etuja.

Et tule tunnille siksi, että jonkun muun mielestä pitäisi.

Tulet, koska itse haluat.

Osaat nauraa itsellesi.

Ymmärrät, ettei kaiken tarvitse onnistua heti.

Ja ehkä kaikkein tärkeimpänä...

Et enää etsi täydellisyyttä.

Etsit hyvää oloa.

Juuri siksi niin moni aikuinen rakastuu tanssiin.

"Ehkä aloitan sitten, kun..."

Sitten kun kunto paranee.

Sitten kun paino putoaa.

Sitten kun lapset kasvavat.

Sitten kun töissä on rauhallisempaa.

Sitten kun rohkaistun.

Tiedätkö, mikä näitä kaikkia yhdistää?

Se sana.

"Sitten."

Se on pieni sana.

Mutta joskus se siirtää unelmia vuosilla.

Olemme tavanneet ihmisiä, jotka ovat kertoneet miettineensä tanssin aloittamista viisi vuotta.

Jotkut kymmenen.

Eräs oppilas sanoi kerran jotain, mikä jäi mieleemme pitkäksi aikaa.

"En harmittele sitä, että aloitin viisikymppisenä. Harmittelen sitä, etten aloittanut nelikymppisenä."

Siinä on ehkä tämän koko artikkelin tärkein ajatus.

Täydellistä hetkeä ei yleensä tule.

Mutta ensimmäinen askel voi tulla.

Ja usein juuri se muuttaa enemmän kuin osaat vielä kuvitellakaan.

Kuvitellaan yhdessä ensimmäinen tanssituntisi

Sulje silmäsi hetkeksi.

Ei pitkäksi aikaa.

Vain sen verran, että voit kuvitella yhden tavallisen arki-illan.

Olet vaihtanut mukavat vaatteet päälle.

Juomapullo on mukana.

Ajettaessa ajatukset vaihtuvat vuorotellen innostuksesta epävarmuuteen.

"Miksi ilmoittauduin?"

Hetkeä myöhemmin.

"Onneksi ilmoittauduin."

Ja taas.

"Ehkä ehdin vielä perua."

Kuulostaako tutulta?

Jos kuulostaa, olet aivan tavallinen ihminen.

Kun saavut tanssikoulun pihalle, huomaat ehkä jotain yllättävää.

Et ole ainoa, joka jää hetkeksi autoon istumaan.

Joku toinenkin hengittää syvään ennen kuin avaa oven.

Ehkä hänkin miettii aivan samoja asioita.

Se ensimmäinen askel

Oven avaaminen tuntuu usein suuremmalta asialta kuin yksikään askel, jonka illan aikana

opit.

Mutta sitten ovi aukeaa.

Sinua tervehditään.

Ei kuin kilpailijaa.

Ei kuin esiintyjää.

Vaan kuin ihmistä.

Tunnelma on rauhallinen.

Joku vaihtaa kenkiä.

Joku juttelee ensimmäistä kertaa tapaamansa ihmisen kanssa.

Joku selaa vielä puhelintaan.

Huomaat nopeasti jotain tärkeää.

Tämä ei tunnukaan elokuvalta.

Nämä näyttää aivan tavallisilta ihmisiltä.

Ensimmäiset minuutit

Opettaja toivottaa ryhmän tervetulleeksi.

Ei aloita vaikealla koreografialla.

Ei testaa, mitä kukin osaa.

Ei pyydä ketään näyttämään taitojaan.

Ensimmäiset minuutit kuluvat tutustuessa.

Tunnelma kevenee.

Joku kertoo olevansa ensimmäistä kertaa mukana.

Toinen nyökkää.

Kolmas huokaisee helpotuksesta.

Yhtäkkiä huomaat, ettet tullutkaan paikalle yksin epävarmuutesi kanssa.

Ensimmäinen virhe

Ja sitten se tapahtuu.

Opettaja näyttää ensimmäisen askelsarjan.

Sinä lähdet vasemmalle.

Naapurisi oikealle.

Joku unohtaa laskea.

Joku pyörähtää vahingossa väärään suuntaan.

Salissa kuuluu naurua.

Ei ivallista.

Vaan sellaista, joka sanoo:

"Hyvä. En ollut ainoa."

Joskus juuri siinä hetkessä jännitys alkaa sulaa.

Ei siksi, että kaikki onnistui.

Vaan siksi, että huomaat virheiden olevan täysin normaaleja.

Se pieni onnistuminen, jota et odottanut

Tunnin puolivälissä tapahtuu jotain lähes huomaamatta.

Askel, joka tuntui aluksi mahdottomalta, onnistuu yhtäkkiä.

Ei täydellisesti.

Mutta onnistuu.

Et ehkä edes huomaa sitä heti.

Hymyilet vain.

Ja jatkat.

Sitten onnistuu uudelleen.

Ja vielä kerran.

Tätä tanssissa tapahtuu jatkuvasti.

Et kehity yhdessä valtavassa harppauksessa.

Vaan kymmenissä pienissä hetkissä, jotka rakentuvat toistensa päälle.

Tunti päättyy nopeammin kuin odotit

Kun opettaja ilmoittaa tunnin päättyvän, ensimmäinen ajatuksesi ei ehkä olekaan:

"Selvisin."

Vaan:

"Jo loppu?"

Moni yllättyy siitä, kuinka nopeasti tunti kuluu.

Ei siksi, että kaikki olisi ollut helppoa.

Vaan siksi, että mieli on ollut läsnä.

Harva meistä saa arjessa kokonaisen tunnin, jolloin ei ajattele työasioita, kauppalistaa tai seuraavan päivän aikatauluja.

Tanssissa niin tapahtuu usein.

Ja juuri siksi moni rakastuu siihen.

Mutta tiedätkö, mikä on kaikkein tärkein hetki?

Se ei tapahdu tanssisalissa.

Se tapahtuu kotona.

Riisut kengät.

Istahdat hetkeksi.

Ehkä tunnet jaloissa liikkeitä, joita et aamulla vielä osannut.

Ehkä huomaat olevasi vähän väsynyt.

Mutta hyvällä tavalla.

Ja sitten mieleesi tulee ajatus, jota et osannut odottaa.

"En ollutkaan liian huono."

Se on pieni lause.

Mutta sillä on tapana muuttaa paljon.

Koska seuraavalla viikolla kynnys lähteä uudelleen on jo paljon matalampi.

Ja muutaman viikon kuluttua huomaat ehkä odottavasi tanssituntia samalla tavalla kuin ennen odotit viikonloppua.

Mitä tapahtuu muutaman kuukauden kuluttua?

Tämä on se osa, josta puhutaan liian harvoin.

Useimmat ihmiset aloittavat tanssin siksi, että haluavat oppia tanssimaan.

Mutta moni jatkaa aivan toisesta syystä.

He jatkavat, koska tanssitunnista tulee paikka, jossa saa olla hetken täysin läsnä.

Paikka, jossa ei tarvitse suorittaa.

Paikka, jossa saa nauraa itselleen.

Paikka, jossa tutustuu uusiin ihmisiin.

Ja joskus myös paikka, jossa huomaa olevansa rohkeampi kuin uskoi.

Tanssi opettaa askelia.

Mutta vielä enemmän se opettaa jotain muuta.

Että uuden asian aloittaminen aikuisena ei ole merkki siitä, että olet myöhässä.

Se on merkki siitä, että et ole lakannut kasvamasta.

Ja ehkä juuri se on kaikkein kauneinta ensimmäisessä tanssitunnissa.

Et opi vain tanssimaan.

Saatat oppia itsestäsi jotain, mitä et vielä tiennyt.

Jos olet lukenut tänne asti, haluamme sanoa sinulle vielä yhden asian

Todennäköisesti et päätynyt tämän artikkelin pariin sattumalta.

Ehkä kirjoitit Googleen:

"aloittelijan tanssikurssi."

Ehkä ystäväsi vinkkasi sinulle tästä sivusta.

Tai ehkä olet miettinyt tanssin aloittamista jo pitkään ja päätit vihdoin ottaa asiasta selvää.

Mikä tahansa toi sinut tänne, uskomme yhden asian.

Jos olet jaksanut lukea tänne asti, sinussa on jo se pieni kipinä, josta uusi harrastus voi alkaa.

Et ehkä vielä tiedä sitä itse.

Mutta me uskomme niin.

Me emme odota, että osaat

Tämä on asia, jonka haluamme sinun muistavan vielä silloinkin, kun suljet tämän sivun.

Me emme odota, että osaat tanssia.

Jos osaisit jo, et etsisi aloittelijan tanssikurssia.

Et lukisi tätä artikkelia.

Et miettisi, uskaltaisko tulla.

Sinä et ole meille poikkeus.

Sinä olet juuri se ihminen, jota varten alkeiskurssit ovat olemassa.

Siksi emme odota täydellisiä askelia.

Emme odota rytmitajun mestaruutta.

Emme odota, että muistat kaiken ensimmäisellä tunnilla.

Odotamme vain yhtä asiaa.

Että annat itsellesi mahdollisuuden.

Tanssinopetus Jarno & Aini ei ole vain paikka oppia

tanssimaan

Meille tanssin opettaminen on tärkeää.

Mutta rehellisesti sanottuna se ei ole tärkein asia.

Tärkeintä on se tunne, jonka haluamme jokaisen kokevan ensimmäisen tunnin jälkeen.

Helpotus.

Ilo.

Onnistuminen.

Ja ajatus:

"Minähän pystyin tähän."

Siksi meille on tärkeää, että tunneille on helppo tulla juuri sellaisena kuin olet.

Olitpa sitten aina haaveillut paritanssista tai huomannut kiinnostuvasi soololattareista, ensimmäisen askeleen ei tarvitse olla täydellinen.

Sen tarvitsee olla vain ensimmäinen.

Usein kysyttyjä kysymyksiä

Tarvitsenko aiempaa tanssikokemusta?

Et tarvitse.

Se on koko aloittelijan tanssikurssin idea.

Tarvitaanko paria?

Se riippuu kurssista.

Paritanssissa käytännöt voivat vaihdella, mutta kerromme ne aina selkeästi kurssikuvauksessa. Soololattareille voit tulla ilman paria.

Olen yli 40-vuotias. Olenko liian vanha aloittamaan?

Et.

Emmekä sano tätä kohteliaisuudesta.

Sanomme sen, koska näemme jatkuvasti aikuisia, jotka aloittavat uuden harrastuksen ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin.

Moni heistä sanoo jälkeenpäin saman asian.

"Olisinpa uskaltanut tulla aikaisemmin."

Mitä tunnille kannattaa pukea?

Mukavat vaatteet, joissa on hyvä liikkua.

Siinä kaikki.

Tärkeintä ei ole, miltä näytät.

Vaan se, että tunnet olosi rennoksi.

Entä jos en pysy mukana?

Silloin olet juuri siellä, missä kuuluukin olla.

Oppimassa.

Kukaan ei opi uusia asioita pysymällä koko ajan täydellisesti mukana.

Entä jos kursseja ei juuri nyt ole tarjolla?

Joskus käy niin, että luet tämän artikkelin juuri silloin, kun seuraavia aloittelijan tanssikursseja valmistellaan.

Ymmärrämme hyvin, että se voi tuntua pieneltä pettymykseltä.

Mutta haluamme ehdottaa yhtä asiaa.

Älä tee sitä virhettä, jonka niin moni tekee.

Älä sulje tätä sivua ja ajattele:

"Katson myöhemmin."

Me tiedämme, mitä "myöhemmin" usein tarkoittaa.

Ensi viikkoa.

Ensi syksyä.

Tai joskus jopa ensi vuotta.

Ja sillä välin haave pysyy samana.

Tee itsellesi yksi pieni palvelus

Jos ajattelet edes pienen hetken ajan:

"Ehkä minäkin voisin kokeilla."

Pidä siitä ajatuksesta kiinni.

Sinun ei tarvitse tehdä suurta päätöstä juuri nyt.

Sinun ei tarvitse luvata itsellesi, että aloitat varmasti.

Sinun tarvitsee tehdä vain yksi pieni asia.

Liity sähköpostilistalle.

Lähetämme sinulle tiedon, kun seuraavat aloittelijan tanssikurssit julkaistaan.

Sitten voit rauhassa katsoa aikataulut, miettiä, sopiiko elämäntilanteeseesi ja tehdä päätöksen silloin.

Ilman kiirettä.

Ilman painetta.

Mutta ilman riskiä, että mahdollisuus menee huomaamatta ohi.

Lopuksi

Haluamme jättää sinulle yhden ajatuksen.

Kuvittele itsesi vuoden päähän.

Sinulla on kaksi vaihtoehtoista tarinaa.

Ensimmäisessä elämä näyttää täsmälleen samalta kuin nyt.

Ajattelet edelleen silloin tällöin, että tanssin aloittaminen voisi olla mukavaa.

Mutta et koskaan oikein saanut aikaiseksi.

Toisessa tarinassa muistat tämän päivän.

Muistat hetken, jolloin päätit antaa itsellesi mahdollisuuden.

Et ehkä ole vuoden päästä mestaritanssija.

Eikä tarvitsekaan olla.

Mutta saatat huomata odottavasi viikoittaista tanssituntia enemmän kuin olisit koskaan uskonut.

Saatat tuntea olosi rohkeammaksi.

Saatat olla löytänyt uuden harrastuksen.

Ehkä jopa uusia ystäviä.

Ja kaikkein todennäköisimmin ajattelet samaa kuin niin moni ennen sinua.

"Miksi ihmeessä en aloittanut aikaisemmin?"

Toivomme, että kun seuraava aloittelijan tanssikurssi julkaistaan, sinä olet niiden joukossa, jotka saavat siitä tiedon ensimmäisten joukossa.

Siksi kutsumme sinut lämpimästi liittymään sähköpostilistalle.

Ehkä se ei tunnu suurelta päätökseltä.

Mutta joskus juuri pienistä päätöksistä alkavat kaikkein merkityksellisimmät matkat.

Me odotamme innolla, että saamme toivottaa sinut tervetulleeksi – juuri sellaisena kuin olet.