Missä On Tanssin Ilo?
"Tanssi kuuluu kaikille. Nautitaan tanssin ilosta ja riemusta!" Tuttuja fraaseja. Näin se pääpiirteittän onkin ja näin asian kuuluisi olla. Valitettavasti törmään liian usein tilanteisiin, missä tämä ei toteudu.
Missä kohtaa tanssimisesta tulee liian totista? Mihin katoaa se tanssin ilo, yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen? Ilmapiiri on välillä jopa vihamielinen. Miksi?
Älä Sano, Mielipiteesi On Kuitenkin Väärin
Yksi mikä minua häiritsee suuresti on keskustelun puuttuminen. Tanssipiireissä on todella vaikea puhua asioista ja esittää omia näkemyksiään. Kun kerrot oman näkemyksesi, monella henkilöllä on pakonomainen tarve osoittaa mielipiteesi vääräksi.
Tämä on monestakin syystä mielestäni huono tapa toimia. Yksi on se, että tanssissa ei mielestäni ole oikeaa ja väärää. On muutama niin sanottu kirjoittamaton sääntö, mitkä voidaan lukea faktoiksi. Esimerkiksi että valssin oikean käännöksen ensimmäinen askel miehellä on kanta askel. Siihen on loogiset syynsä (liittyen painonsiirtoon), mutta myös siksi että niin lukee tekniikka kirjassa.
Mutta tanssimisessa on miljoona asiaa, mitkä eivät ole niin musta valkoisia. Esimerkiksi musiikin käyttö. Perusrytmi on ehdoton. Esimerkiksi valssin tahditus 1,2,3. Eka askel iskulla 1, toinen iskulla 2 ja kolmas iskulla 3. Yksinkertaista. Mutta kun halutaan saada valssista tanssillista ja musikaalisempaa, niin homma ei olekaan niin yksinkertainen.
Yksi tapa käyttää musiikkia on venyttää iskua 2, niin että olet jopa hieman myöhässä iskulta 3. Tämä saa aikaiseksi sen, että laskeutuminen iskulla 3 tapahtuu nopeammin ja 1 isku saadaan voimakkaammaksi. Kuten sanoin, tämä on vain yksi tapa. Musiikkia voi käyttää yhtä monella tapaa kun on tanssijoita ja mieltymyksiä musiikin k äytölle.
Voiko tästä aiheesta käydä keskustelua kuinka olisi oikein tehdä? Ei. Yksi tykkää perusiskutuksesta, toinen 2 iskun viivyttämisestä ja kolmas taas tykkää korostaa laskeutumista ja käyttää aikaa kolmosella.
Erittäin hyvä esimerkki musiikin käytöstä löytyy Maailmanmestareilta Evaldas Sodeikalta ja Ieva Zukauskaitelta. Monesti näyttää siltä, että he ovat myöhässä musiikissa. He vain venyttävät tiettyjä iskuja niin pitkään, että ovat jopa myöhässä, mutta saavat musiikin kiinni jo seuraavalla iskulla. Tätä on vaikea selittää, joten suosittelen että käyt katsomassa youtubesta heidän tanssiaan ja musiikin käyttöä.
Mies Ja Nainen Vai Viejä Ja Seuraaja?
Yksi keskustelun aihe, mikä kuumentaa tunteita. Voiko enää sanoa "miesten askeleet" tai "miehet ottavat askeleen eteenpäin"? Kuulemma ei vaan nykyään pitäisi sanoa viejä ja seuraaja.
Mutta minulla on ongelma näissäkin termeissä. Kun paritanssissa ei mielestäni ole viejää ja seuraajaa.
Olen avannut ajatuksiani viemisestä aiemmassa blogipostauksessa, en käy sitä tässä niin tarkasti läpi. Tanssin aikana viejän ja seuraajan rooli vaihtuu tanssin sisällä. Jos haluat lukea asiasta tarkemmin, käy lukemassa postaus "Millainen On Hyvä Viejä" TÄÄLTÄ.
Ymmärrän kyllä tämän "mies ja nainen" ongelman, kun on paljon pareja joissa tanssijat ovat samaa sukupuolta. Tällöin on hassua sanoa "miehen askeleet" tai "naisen askeleet".
Silti tämä on suoraan sanottuna hiusten halkomista. Aivan turha riidan aihe. Pääasia mielestäni on, että kaikki ymmärtävät opetustilanteessa mistä puhutaan. Jos tanssinopettaja sanoo "miehet ottavat askeleen eteenpäin" tai "viejät ottavat askeleen eteenpäin" kaikki varmasti tietävät, mistä on kyse ja kenen kuuluu ottaa askel eteenpäin. Mikäli jotakuta loukkaa sanat "mies" ja "nainen" hän ehkä käy itse tämän keskustelun opettajan kanssa. Mutta jatkuvaa taistelua ja vääntöä tästä aiheesta en ymmärrä.
Keskustelupalstojen Taistelutanner
Huomasin postauksen eräällä tanssijoiden keskustelupalstalla. Postauksessa ihmeteltiin, missä on kyseisen palstan keskustelut. Palsta oli täyttynyt lähinnä mainoksista, mutta keskustelua aiheesta tanssiminen ei juuri ollut.
Annan tähän vastauksen. Jos kysyt jotain, yrität aloittaa keskustelua tai kerrot omia näkemyksiä, sinun aloitukseesi ryntää välittömästi ihmiset
Korjaamaan väärin käyttämiäsi termejä
Kertomaan kuinka typerä kysymyksesi on
Kertomaan kuinka kokematon olet ja saat vastauksen heti kun edes vähän opettelet tanssimaan
Kertomaan kuinka tämä sama keskustelu on jo käyty miljoona kertaa, joten käytä aikaasi ja rullaa postauksia alaspäin (kunnes ne miljoonat mainokset loppuu)
Kertomaan, kuinka väärässä olet.
Monikaan ei uskalla avata suutaan tai esittää kysymyksiä, koska siitä tulee itselle vain tyhmä olo. Ensimmäisen postauksen jälkeen, kun kanssa tanssijat ovat saaneet itsesi tuntemaan typeräksi, tanssista mitään tietämättömäksi ja osaamattomaksi, et halua ainakaan sieltä seuraavan kerran hakea apua.
Olen postannut kyseiseen ryhmään blogipostauksiani. Olen saanut postauksillani samanlaisen vastaanoton.
Postasin sinne jo aiemmin mainitsemani "Millainen On Hyvä Viejä" Postauksen. Sain hyvää palautetta, positiivisia kommentteja, mutta sain myös lokaa niskaani. Osalle tuli tarve kertoa, kuinka väärässä olen. En ilmeisesti ymmärrä tanssimisesta ja viemisestä hölkäsen pöläystä.
Ensinnäkin vieminen menee samaan kategoriaan kuin musiikin käyttö. Siinä on tiettyjä tekniikoita ja asioita, jotka on koettu hyväksi. Mutta siinä ei ole oikeaa ja väärää. Niin pitkään kun parin keskeinen kommunikaatio toimii ja tanssi sujuu yhdessä, vienti ja seuraaminen on hyvällä mallilla. On olemassa monia eri tekniikoita, kuinka vientiä on hyvä tehdä ja kuinka siinä voi kehittyä. Mutta ainoaa ja oikeaa tapaa siinä ei ole.
Minunkaan postaukseni ei kerro, miten kuuluu viedä ja mikä on oikea tapa tehdä vientiä. Sen tarkoitus on antaa vinkkejä, antaa minun näkemykseni asiasta ja näin mahdollisesti auttaa lukijaa. Mutta en ole kertomassa, miten kaikkien kuuluisi tanssia.
Toisen kerran postasin tapauksesta, jossa autoin pariskuntaa heidän epätoivoisessa tilanteessa oppia häävalssi. Tämä tapaus toi minulle hyvän mielen, koska pääsin näkemään ja kokemaan, kuinka epätoivoiselta tuntunut tilanne muuttuikin lopulta iloksi ja riemuksi. Epäonnistumisten kautta voittoon ja yhdessä kompuroimisesta yhdessä tanssimiseen ja kokemukseen siitä, kuinka hauskaa tanssi voi olla!
Voit käydä lukemassa kyseisen tarinan TÄÄLTÄ
Ensimmäinen postauksen kommentoija aloitti kommenttinsa "tiedoksi kana-aivolle". Tarina ei kerro, tarkoittiko hän "kana-aivolla" minua, vai kyseisen tarinan tanssijaa. Hän ei ole palannut kertomaan tätä asiaa.
Ilmeisesti sama henkilö (tai joku toinen yhtä rohkaiseva henkilö) kommentoi blogissamme postaustani "Ihan kuin tarinan olisi kirjoittanut vasta aloittanut mainostoimittaja, joka ei ymmärrä tanssimisesta tai sen opettamisesta mitään.". Kiitos näistä rohkaisevista sanoista.
Suoraan sanottuna minua ei haittaa nämä kommentit. Pystyn ne kyllä ohittamaan ja jättämään omaan arvoonsa. Tiedän kyllä omat vahvuuteni, sen mitä osaan ja tiedän tanssista. Tiedän myös että en osaa kaikkea ja siksi käyn edelleen tanssitunneilla ja kehitän omaa osaamistani.
Mutta haluan nyt sanoa kuitenkin tämän.
Jos olisin 18-vuotias oma itseni ja aloittamassa omaa yritystäni tulla tanssinopettajaksi. Käyttäisin aikaani blogitekstien kirjoittamiseen ja toiminnastani kertomiseen ja minulle tulisi tuollaisia kommentteja, lopettaisin. 18-vuotias minä ei olisi pystynyt vastaanottamaan näitä kommentteja ja jatkamaan kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Lisäksi sinä et voi tietää millainen elämäntilanne toisella henkilöllä on. Eräs yrittäjä lopettaa toimintansa, koska ei jaksa enää. Tämä tuli minulle suurena yllätyksenä. Ulospäin hän on erittäin hymyileväinen, iloinen ja aurinkoinen ihminen. Hänellä on kuitenkin taustalla henkilökohtaisessa elämässään suuria kuormittavia asioita ja tämänkaltaiset kommentoijat eivät piristä hänen päiväänsä. Joten hän päätti lopettaa.
Joten. Jos kommenttisi tarkoitus on pahoittaa toisen mieli ja osoittaa hänelle kuinka huono hän on jotta voit esittää olevasi paljon parempi, jätä kommentoimatta. Parannusehdotuksia, rakentavaa kritiikkiä, asiallista keskustelua. Näitä kaivataan! Mutta kana-aivo kommentit voit pitää itselläsi, kukaan ei tee niillä kommenteillä mitään tai kehitä omaa toimintaansa.
Kuuluisa viisaus. "Jos sinulla ei ole mitään hyvää sanottavaa, pidä silloin turpasi kiinni".
Tanssiminen ei ole (tai sen ei ainakaan kuulu olla) niin vakavaa, että sen takia joutuu tappelemaan ja riitelemään. Mikä on oikein ja mikä on väärin. Teidän käytöksenne on väärin ja se pilaa tunnelman tanssipiireissä sekä saa ihmiset lopettamaan tai olemaan uskaltamatta.
"Tanssiminen Ei Ole Tämän Arvoista"
Minulla oli aikoinaan tanssitunneilla nainen, joka harjoitteli tanssimista yksin. Hänellä ei ollut paria ja kurssilla ei ollut toista yksinään tanssivaa henkilöä. Hän kuitenkin rakasti tanssimista ja tanssin harjoittelua. Hän oli varmasti joka tunnilla, harjoitteli ahkerasti ja omaksui kaiken tiedon mitä hän vain minulta sai.
Lopulta lykästi ja hän löysi itselleen parin! Pienoisen ajomatkan päästä tosin, mutta hän oli odottanut pitkään, että saisi itselleen parin ja mahdollisesti pääsisi kilpailemaan!
Hän lähti innoissaan ensimmäiseen yhteiseen treeniin uuden parinsa kanssa. Harjoitusten jälken hän istui autoonsa ja tuijotti eteenpäin. Vain tuijotti. Hänellä oli todella paha olla. Niin paha mieli, että melkein itku pääsi.
Koko treenin ajan hän oli saanut kuunnella mieheltä, mitä hän tekee väärin, kuinka hän ei osaa ja miehen silmät olivat muljahdelleet joka kerta kun hän oli jonkin virheen (miehen mielestä) tehnyt. Tälläistäkö tämä on?
Hän soitti minulle ja kertoi tapahtuneesta. Pahoittelin tilannetta. Olin vihainen. Toisen henkilön nöyryyttäminen ja mielen pahoittaminen jatkuvalla sättimisellä ei ole oikein.
Nainen halusi kuitenkin antaa miehelle uuden mahdollisuuden. Hän oli niin pitkään halunnut tanssiparia ja päästä kilpailemaan! Mutta meno ei muuttunut. Jokaisen harjoituksen jälkeen nainen istuutui autoonsa ja vain istui. Hänen oli pakko vain istua hetki, koska hänellä oli niin paha olla.
Sanoin suoraan. Tanssiminen ei ole tämän arvoista. Vaikka kilpaileminen ja treenaminen kivaa onkin. Mutta ei niin kivaa, että tarvitsee sietää ihmistä joka saa sinut voimaan huonosti. Kova paikka, mutta nainen lopetti tanssimisen miehen kanssa ja jatkoi yksin harjoittelua.
Millaisen tanssiyhteisön sinä haluat?
Sellaisen, missä paremmat tanssijat kertovat korokkeeltaan, kuinka kuuluu tanssia, mikä on oikein ja väärin. Missä aloittelijoiden paikka näytetään heille ja osoitetaan se, kuinka tietämättömiä he ovat. Tanssiyhteisön, missä oman näkemyksen ilmaisemisesta rankaistaan, etenkin jos se ei ole itselle mieluinen. Harjoitteluilmapiirin, missä virheitä ei hyväksytä ja niiden tekemistä alleviivataan.
Vai sellaisen, missä edistyneemmät opastavat, antavat neuvoja ja vinkkejä vasta-alkajille. Vaihdetaan näkemyksiä, ilman että toisen kantaa yritetään muuttaa. Kunnioitetaan toisen ajatuksia ja annetaan luovuudelle mahdollisuus. Harjoitteluilmapiiri, missä on varaa yrittää, kokeilla ja epäonnistua. Tanssia, missä tanssijoilla on hyvä olla ja harjoitusten jälkeen lähdetään hymyissä suin kotiin ja iloisena huomenna takaisin harjoituksiin.
Me pyrimme jälkimmäiseen. Henkilöt, jotka ylläpitävät ensimmäistä omalla toiminnallaan ja käytöksellään, eivät ole meidän tunneillamme eivätkä muutenkaan tekemisissä meidän kanssamme.
Tanssin kuuluu olla iloinen asia. Sen tehtävä on aiheuttaa naurua, hymyä ja iloisia tunteita. Ei itkua, surua ja pahaa mieltä. Tähän asiaan minä ja sinä voimme vaikuttaa omalla toiminnallamme.
